maanantai 18. helmikuuta 2013

Ajatukset lapsuuden maisemissa


Ei maassa eikä taivaassa ole paikkaa niin rakasta kuin se,
jossa synnyimme ja kasvoimme ja jonka tantereilla pieninä piimäpartaisina piehtaroimme.

Aleksis Kivi



Talvi jatkuu edelleen ja tänään tuli taas lunta lisää. Eli kesäkuvien selailu jatkuu. Tänään tuli luettua aforismeja ja runoja ja kyllä mieli palasi lapsuuden kesiin.

Muistan eräänkin lauantai-illan kesällä, kun vettä satoi kaatamalla ja juostiin paljain jaloin veljen kanssa pihan poikki saunaan. Parasta oli, kun sai jaffaa saunan jälkeen lasipulloista. Joskus meillä oli kiukaalla oikeen makkarat! Usein myös äiti teki lauantai-iltaisin pizzaa.:)

Lapsuuden maisemia muistellessa kirjoitin muutaman rivin itsekin runon muotoon...

Lapsuuden maisema

Kaikki muuttuu,
silti mikään ei ole toisin.
Minä en pysy muutoksien perässä,
haluaisin matkustaa takaisin.
”En ikinä muuta pois”,
sanoin kauan sitten.
Lapsuuden maisema on kasvanut umpeen,
ränsistynyt lato seisoo silti pellon laidassa. 
Vasta puhjenneiden koivunlehtien ja sateen tuoksu,
muisto menneestä.

- Melody -

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti