keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Kun eläin sairastaa


Vanhan rouvan kanssa olemme huomenna menossa eläinlääkäriin. Vanha rouva on ollut huonovointinen, oksennellut sinne sun tänne. Myös lonkassa on kulumaa ja vanha vaiva on taas talvella pahentunut, ja kissamuori ontuu jalkaa. 

Toivottavasti vieläkin selviämme säikähdyksellä. Kyllähän sitä on varautunut siihen, että jossain vaiheessa tie ystävän kanssa päättyy. 'Pentujen' kanssa meillä on toivottavasti vielä edessä vuosia yhteiseloa, toivottavasti muorikin saadaan kuntoon.

Miehen äidillä on kaksi kissaa. Tällä hetkellä hänen toinen kissansa on myös sairaana, virtsatietulehduksessa. Ennen tuloksia lääkäri oli epäillyt virtsakiviä tai kasvainta, joten nyt selvittiin onneksi antibioottikuurilla, kun kyseessä olikin tuo tulehdus. Kisu on jo paranemaan päin, mutta ei nauti lääkkeiden otosta.



Tämäkin kuva on jo muutaman vuoden takaa. Tässä rouva on varsin elinvoimaisen näköinen. Kevättä rinnassa!

Kyllä eläimet ovat hienoja ystäviä. Aitoja ja jaloja. Pelkällä olemassaolollaan lohduttavat pahimpinakin aikoina.

4 kommenttia:

  1. Toivottavasti vanhan rouvan vointi siitä vielä paranee, eikä vielä olisi aika! Lemmikistä luopuminen on jotain ihan kamalaa. Onhan sekin perheen jäsen. Luopumisen tietää joskus olevan edessä, mutta ei siihen pysty koskaan täysin varautumaan. Ja sitten vielä, jos se tuleekin eteen ennen aikojaan, niin kuin meille kävi. Viime kuussa tuli kaksi vuotta täyteen, mutten ole vieläkään yli päässyt. Suru muuttaa muotoaan, ja sen kanssa oppii elämään, mutta hirmuinen ikävä kuitenkin jää...:(

    Eläinten sairastelu on muutenkin ikävää, kun ne eivät osaa kertoa mikä vaivaa. Ja kamala katsoa, jos on jotain vaivoja. Rymyllä alkoi nyt loppusyksyllä nivelrikko vaivata takatassua, ja sisällä se kulki melkein vallan kolmella tassulla. Siihen onneksi löytyi helpotusta. Olen nyt kolme viikkoa syöttänyt ruoan mukana Nutrolin tabletteja ja öljyä, eikä tassu enää vaivaa.:)

    Ei ilman lemmikkiä enää osaisi olla. Talo tuntuisi ihan tyhjältä ilman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä eläimet ovat ihan yhtä lailla perheenjäseniä ja ystäviä. Olen kerran ollut tilanteessa että menetin lemmikkieläimeni ja olin vuosia surun murtama, silloin olin myös paljon nuorempi. Edelleen haikeudella muistelen yhdessä vietettyjä aikoja.
      Nyt sentään pystyn jollain tapaa ymmärtämään menetyksen, vaikkei tuollaisista koskaan yli pääse.. Muistoissa eläimet säilyvät aina. En tiedä kuinka murtunut olen sitten, kun tuosta pitkäaikaisesta ystävästä aika jättää. Kyllä kai ne menetykset tuntuvat aina yhtä murskaavilta, vaikka ikää tulee lisää.:(

      Onhan se välillä vaikeaa, kun tietää että toista sattuu, mutta ei tiedä miten voisi parhaiten auttaa. Huomenna sitten selviää, mitä tohtori sanoo, mutta toivottavasti ainakin kipulääkettä antavat.

      Hienoa kuulla, että teidän Rymyllä ovat tassuvaivat helpottaneet!:)
      Kyllä se talo tuntuisi tyhjältä, eläimet ovat niin seurallisia. On se aina niin kiva palata kotiinkin, kun kaverit ovat ovella vastassa.:)

      Poista
  2. Itse olen aina ollut henkeen ja vereen koiraihminen,ja ennen ihmettelin miksi ihmiset ottavat kissoja. Kunnes viime kesänä meille tuli pieni ihana maatiaiskissa Tyyne,joka sulatti sydämeni ja on opettanut minulle paljon uusia juttuja kissojen maailmasta. Jos elämä koiran kanssa on jokapäiväistä oppimista,niin kyllä on kissankin kanssa. Ihan mielettömän fiksuja otuksia!! <3 Ja kaikista hauskinta on ollut seurata kissoja inhonnen koiran ja pienen kissan ystävyyden syntymistä ja kehittymistä. Nyt ne ovat ihan erottamaton parivaljakko! Kyllä eläimet vaan antavat niin paljon hyvää ja kaunista tähän elämään!! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on tuttavapiirissä muutama vannoutunut koiraihminen, joka on ystävystynyt kissan kanssa ja menettänyt sydämensä niille.;) Kissat ovat fiksuja ja itsenäisiä otuksia. Tosi vaikea olisi elää ilman eläimiä, kun niistä on perheenjäseniä tullut.:) Meilläkin on melkein aina ollut kissa. Ei uskoisi, että koira ja kissa voivat ystävystyä, mutta kyllä se vain mahdollista on, olen muitakin tapauksia kuullut.:) Minulla ja miehelläni on kaksi kissaa, Kiti ja Tane, sisarukset. Nekin ovat ihan erottamaton parivaljakko.<3

      Poista